Tanssin alkumetrit
Aloitin tanssitaipaleeni kilpatanssilla. Harrastukseni käynnistyi ala-asteikäisenä ja ensimmäisistä harjoituksista lähtien tiesin, että muut harrastukseni saivat väistyä. Ehdin kilpailla lapsiluokasta amatöörien A-luokkaan asti. Tanssitaipaleeni on ollut kutakuinkin samankaltainen kuin monen muunkin tanssijan: kilpailumatkoja, harjoituksia, koristeiden liimailua, pinnejä takaraivossa, itkua ja naurua.
Kilpatanssin lisäksi tanssin klassista balettia sekä show- ja jazztanssia. Showtanssissa kilpailla vuonna 2002 ja sijoituimme SM-kilpailuissa toiseksi sekä Dance Action ylsimme voittoon.
Opiskelu
Samana keväänä 2002 aloitin opiskeluni Sibelius -lukiossa, jolloin kilpaileminen showtanssin osalta jäi ja aloin treenaamaan enemmän balettia sekä nykytanssia. Kilpatanssissa jatkoin kuitenkin kilpailemista.
Aloitin opintoni OAMK:ssa vuonna 2005, kilpatanssinopettajan suuntautumisvaihtoehdossa. Opistojen edetessä pääsin tutustumaan uuteen ”tanssimaailmaan” Suomalaisiin paritansseihin eli seuratanssiin.
Seuratanssin kautta minulle aukesi täysin uudenlainen näkökulma tanssiin kun ajatukseni eivät pyörineetkään enää kilpailemisen ympärillä vaan tärkeämmäksi arvoksi muodostui tanssi itsessään. Pohtiminen, kyseenalaistaminen ja tutkiminen tekivät tanssista uudella tavalla merkityksellistä.
Opiskelu kartutti osaamistani mm. anatomian, fysiologian ja tanssinhistorian osalta...osaan tarkastella teoksia kriittisesti ja tiedän oleelliset asiat ravitsemuksesta. Koulutuksen aikana pääsin treenaamaan paritansseja, balettia, hip hoppia, jazz – ja showtanssia. Opinnäytetyönä kirjoitin opetussuunnitelman showtanssista Keski-Uudenmaan tanssiopistolle.
Koulutuksen kautta olen oppinut huomaamaan tanssin laajan kirjon. Olen nähnyt tanssin parantavan voiman, päässyt nauttimaan sen kauneudesta ja arvostamaan tanssin eteen uurastavia. Ei ole olemassa parempaa lajia kuin toinen eikä sellaista tyyppiä, joka ei voisi nauttia tanssin tarjoamasta viihteestä - taiteesta.
Opettaminen
Olen opettanut nyt pari vuotta ammattilaisena ja kaiken kaikkiaan opetusvuosia on kertynyt 7 vuotta. Tanssikoulujen lisäksi olen työskennellyt ala-asteella musiikkiliikunnan opettajana sekä opettanut erityisryhmiä.
Opetustyö vaatii suunnittelua ja tavoitteiden laatimista sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille. Se on vastuunottamista oppilaista ja heidän oppimisestaan. Oppimisen ja tanssimisen pitää olla hauskaa ja mukavaa. Tanssitunti on iloinen yhteinen hetki.
Harrastuksesta voi olla hyötyä elämän muilla osa-alueilla. Sen avulla voi oppia toimimaan ryhmässä, arvostamaan muita, ilmaisemaan mielipiteensä, esiintymään. Monet oppilaat kokevatkin harrastuksen nostattavan itsetuntoa ja tuovan onnistumisen elämyksiä
Uskon, että tavoitteellisuus sekä viihtyisä ja turvallinen oppimisilmapiiri, saavat oppilaat viihtymään harrastuksen parissa. Turvallisessa ja mukavassa oppimisilmapiirissä oppilaalla on mahdollisuus saada kokemus tanssin ja itseilmaisun ilosta. Mielekkään ilmapiirin opettaja voi luoda olemalla kannustava, tasapuolinen, sekä oikeudenmukainen. Turvallinen ja kannustava ympäristö tarjoaa positiivisia elämyksiä.
Minä opettajana
Opettajana haluan työskennellä monipuolisesti; tehdä koreografioita, ohjata erityisryhmiä sekä opettaa eri ikäisiä ja tasoisia tanssijoita. Koen tärkeäksi rikkoa ennakkoluuloja, välittää arvoja, opettaa sosiaalisuutta ja yhteistyötä – opettaminen on ennen kaikkea kasvatustyötä. Nämä ovat arvoja, joita muun muassa koulutus on minussa kehittänyt.
Opettajana olen helposti lähestyttävä. Pyrin olemaan innostava, kannustava, ajoittain vaativa sekä johdonmukainen että oikeudenmukainen. Opettajana haluan olla avarakatseinen; tanssissa ei ole vain yhtä katsontakantaa ja menettelytapoja on monia.
Koen, että hyvä opettaja on omistautunut työlleen ja pyrkii kehittymään opettajana sekä on kiinnostunut oppilaista ja opettamisesta.. Erilaiset oppijat tulee huomioida käyttäen monipuolisesti ja vaihtelevasti opetusmenetelmiä.
Persoonallisuus sekä inhimillisyys ovat opettajassa myös tärkeitä piirteitä. ”Aikuinen, joka uskaltaa olla välillä hassu ja tietämätön, välittää lapselle lupaa olla kekseliäs, epätavallinen ja erehtyväinen. ” (Hakkola ym., 1990, 38)